Israelin ja Jordanian jakama Kuollutmeri sijaitsee maapallon matalimmassa maalla sijaitsevassa laaksossa ja sen luonto ja ympäristö on hyvin ainutlaatuinen. Kautta historian Kuolleenmeren ainutlaatuisuus on houkutellut ihmisiä eri puolilta maailmaa tutustumaan ja kylpemään meressä, jonka suolapitoisuus on yhdeksän kertaa korkeampi kuin valtamerivesi. Vielä puoli vuosisataa sitten Jordanvirta oli Kuolleenmeren tärkein virtaavan veden lähde. Nykyisin Kuolleeseenmereen laskevan Jordanin virta on pudonnut vain murto-osaan entisestä. Tämä on seurausta Jordanin virtauksen ohjaamisesta sekä Jordanian että Israelin kasvavaan vedenkulutukseen.
Työskennellessäni Arava Institutissa (AIES, Kibbutz Ketura, Israel) olen useaan otteeseen kohdannut kysymyksen Kuolleenmeren tilan vakavuudesta. Joka vuosi Kuolleenmeren pinta laskee noin metrillä ja kesäkuussa 2012 vedenpinta oli 426 metriä merenpinnan alapuolella.
Kuollutmeri on saanut kansainvälisessä lehdistössä paljon julkisuutta ja useaan otteeseen onkin todettu meren ainutlaatuisuuden olevan uhattuna ekosysteemiin kohdistuvien muutosten vuoksi. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö nykyisellä kehityksellä Kuollutmeri olisi hitaasti kuolemassa. Vaikka ilmiö jatkuisikin, ei meri kokonaan katoa, mutta sen pinta-ala pienenee merkittävästi ennenkuin Kuolleeseenmereen virtaava vesi (inflow) ja toisaalta haihtuva vesi (evaporation) ovat tasapainossa.
Kuolleenmeren rannoilla on useita nähtävyyksiä, turistikohteita ja tärkeitä teollisuuden tuotantolaitoksia, jotka tuottavat merkittävää tuloa niin Israelille kuin myös Jordanialle. Merkittävä osa näistä kohteista on uhattuna meren rannoille muodostuneiden vajoamien johdosta (engl. sinkholes). Ohikulkijoita varoitetaankin vaarasta lukuisin varoitustauluin.
Selvittääkseni, mikä aiheuttaa näitä vajoamia Kuolleenmeren rannoilla, nousin linja-autoon ja matkustin Ein Gedin kibbutsiin, joka tunnetaan upeista lähteistään ja puutarhoistaan. Ein Gedissä tapasin tutkija ja geologi Eli Razin, jonka erikoisasiantuntemuksena on mm. Kuolleenmeren rannoille muodostuneiden vajoamien tutkiminen.
Eli Razin mukaan Kuolleenmeren vajoamat (sinkholes) ovat seurausta maanpinnan alla olevien suolakerrosten romahtamisesta. Kuolleenmeren rantojen tasangoilla kaksi täysin erilaista pohjavesialuetta kohtaavat: idästä tuleva Kuolleenmeren vesi ja lännestä tuleva pohjavesi. Merenpinnan laskiessa suolakerrokset altistuvat nopealle pohjaveden aiheuttamalle liukenemiselle. Tämä ilmiö aiheuttaa vaarallisia ja varsin syviä vajoamia Kuolleenmeren ympäristössä.
Kuolleenmeren vedenpinnan laskun odotetaan lisäävän entisestään näiden vajoamien lukumäärää. Eli Razin mukaan vajoamien muodostuminen noudattaa tiettyä suoraa lineaarista kuviota ja kulkee päällekkäin geologisen laatan rajan alueella. Tämän havainnon perusteella pystyttiin toteamaan alueita, jotka olivat vaara-alueella vajoamien muodostumisessa.
Voidaanko näiden vajoamien muodostumista estää millään tavoin? Eli Razin mukaan ensiksikin Kuolleenmeren pinnan lasku olisi pysäytettävä, minkä jälkeen vedenpinnan tasoa tulisi vähitellen nostaa. Tämä voitaisiin toteuttaa ohjaamalla Kuolleeseenmereen vettä ulkopuolisista lähteistä. Kuolleeseenmereen voidaan ohjata vettä joko Välimerestä tai Punaisestamerestä kanavan, tunnelin ja putkilinjan välityksellä. Kaikkia näitä vaihtoehtoja on tutkittu viimeisinä vuosina ja vuosikymmeninä. Mitä korkeammalla tasolla Kuolleenmeren pinta on, sitä enemmän vajoamia ja kuoppia peittyy veden alle, mikä ratkaisisi suurimman osan tästä ongelmasta.
Entäpä kasvava vedenkulutus Lähi-idän alueella? Kuolleenmeren kriisihän liittyy ehdottomasti kotitalouksien ja teollisuuden vedenkäytön kasvuun niin Israelissa kuin Jordaniassa. “Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö vedenkulutuksen nopea kasvu lopulta johda ympäristökatastrofiin”, sanoo Eli Raz.
Alueella, jossa käytettävissä olevat vesivarat ovat hyvin niukat, hallitus ja ympäristöjärjestöt tekevät taukoamatta työtä löytääkseen uusia luovia ratkaisuja. Esimerkiksi KKL-JNF on tehnyt monta vuotta työtä vahvistaakseen Israelin vesitaloutta kehittämällä vaihtoehtoisia lähteitä vedensaantiin. KKL-JNF on rakentanut jo noin 250 vesiallasta ympäri Israelia, joiden tarkoituksena on kerätä ja varastoida niin sadevettä kuin myös kierrätettyä jätevettä. Näiden vesialtaiden välityksellä Israelin maatalous saa jo noin 50 prosenttia sen tarvitsemasta vedestä.
Meriveden puhdistaminen ja käsittely juomavedeksi (engl. desalination) on merkittävä pitkän aikavälin ratkaisu, jolla turvataan Israelin juomavesituotanto. “Sen lisäksi, että meidän on säästettävä vettä, meidän olisi korvattava merkittävä osa pohjaveden pumppauksesta puhdistetulla merivedellä. Nopean väestönkasvun takia mitään muuta ratkaisua lisääntyvään vedenkulutukseen ei ole, kuin meriveden käsittely juomavedeksi “, toteaa Eli Raz.
Suolan poisto merivedestä on runsaasti energiaa kuluttava prosessi, mikä rajoittaa tuotettavan veden määrää. Tapaamisen päätteeksi ja yhteenvetona Eli Raz toteaa, että “tutkiessamme pitkän aikavälin ratkaisuja meidän ei tulisi niinkään keskittyä tähän suolanpoistoprosessiin itsessään, vaan pikemminkin siihen, kuinka paljon energiaa käytämme tässä prosessissa. Meidän on oltava rohkeita tekemään päätöksia veden tuottamiseksi sen sijaan, että pumppaisimme sitä pohjavesialueilta, ja ennen kaikkea meidän tulee keskittyä löytämään oikeanlaisia energialähteitä tähän.”
Kuolleenmeren tulevaisuuteen liittyvät haasteet ovat varsin monimutkaisia, varsinkin kun kyseessä on elintärkeiden, mutta samalla hyvin rajallisten vesivarojen hallinta Lähi-idässä. Juuri tästä syystä meidän on jatkuvasti keskityttävä etsimään ja luomaan uusia ratkaisuja.
Samuel E. Willner (KTM, ekonomi)
Kirjoittaja on Keren Kajemet Finland ryn (KKL) hallituksen jäsen ja kirjoittaa blogia Jerusalem Post:lle (http://blogs.jpost.com). Tällä hetkellä hän työskentelee Arava Institutissa Israelissa tutkimusaiheenaan Välimeri-Kuollutmeri-projekti
